Niillä yksilöillä, joiden sisäinen sieluyhteys toimii persoonasta sieluunsa, ovat olleet eri tavoin ihmeissään kaikesta siitä TODELLISUUDEN kuvasta, mitä valtamedia on pääpiirteittäin pyrkinyt viestittämään. Yksiökohtaiset, sekä henkisemmät oivallukset ovat useammilla olleet TÄYSIN VASTAKKAISIA ”viralliseen” uutisoinnin sisältöön nähden. Kärjistyneemmillään nämä uutisiksi kutsutut tarkoitushakuiset viestintäyritykset ovat olleet jo niin yhdensuuntaisia tiettyjen länsivaltojen sotilaallisten valtapyrkimysten lisäämiseen, valtioiden hallitsemiseen ja alistamisen ylläpitämiseen eri puolilla planeettaa. Maamme johdosta alkaen, Suomeakin ovat salaa ja vielä kaiken lisäksi kaikessa hiljaisuudessa vieneet kansalaisten arvomaailman enemmistön ymmärryksen vastaisesti, vastakkainasetteluun idän ja lännen valtioita vastaan. Pahin mahdollinen vehkeily rauhaa kunnioittavaa kansalaisten enemmistöä kohtaan on länsiliittoutumaan kytkeminen itsevaltiasmaisesti, ILMAN KANSAN ÄÄNESTYSMAHDOLLISUUTTA.  

Kun nyt ovat vaalit eduskunnan osalta tulossa, niin monet kansalaiset saattavat vieläkin kuvitella sitä, että heidän äänensä merkitsee yleisissä päätöksissä jotakin. Vallassa olevilla suuremmilla puolueilla on tietynlaiset omat tavoitteelliset ohjelmansa, joilla ne ovat vuosikymmeniä pitäneet valtiohallintaa itsellään. Pieniä puolueita tulee ja menee. Näitä on ollut ja ilmeisesti sama suunta näyttää jatkuvan edelleen. Monien vaalien päämäärät pienillä puolueilla voivat olla usein hyvin saman suuntaisia ja sisällöltään tavoitteellisen yhteneviä. Voisi jopa päätellä, että miksi yrittää niin montaa pientä puolueiden kentän toimintaa ylläpitävää yhtäaikaista tavoitetta samalla kertaa, sillä tämä vain hajoittaa yhteisiin KORJAAVIIN TAVOITTEISIIN kohdennettujen äänien kertymää.

Yleinen tyytymättömyys myös eduskuntaan päässeiden kansanedustajien keskinäisessä toiminnassa, suhteessa omaan arvomaailmaansa, näyttää lisänneen mielenkiintoisia yli puoluerajojen siirtymisiä loikkauksineen, sekä variaatioineen. Ne vähäiset perustason äänestäjät, jotka edelleen luottavat vaalien rehellisyyteen, sekä siihen puolueeseen, jolle ovat antaneet äänensä, saattavat ihmetellä kansanedustajien siirtymisiä puolueesta toiseen. Loikkausten syynä saattaa olla edustamansa puolueen ohjelman poikkeavuus kansanedustajan omaan tavoitteelliseen elämään. Yksilön ja puolueen arvomaailmat ovat saattaneet jossakin tapauksessa mennä niin pahasti ristiin, että kunnioittaessaan OMAA rehellisyyttään, ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vaihtaa puoluetta lähemmäksi kokemaansa todellisempaa ja MUUTTUNUTTA maailmankuvaa.

Riippuen siitä, minkä tasoinen sielukehitysaste (asteikolla 1–13) valintaa tekevällä yksilöminuudella on ja mistä arvovalta asioiden syystä hän joutuu valinnan ”jaakobinpainissa” tekemään, joutuu sekä omien että uusien suuntienedustajien paineeseen. Tuskin kukaan aidossa tarkoituksessa edustajaehdokkaaksi lähtenyt kovin kevyin perustein hylkää entisen puolueensa ja tekee joko aivan uuden tiimin, tai sitten siirtyy johonkin jo valmiina olevaan sopivampaan arvojen ryhmään. Kaikkiin valintojen vaihtoehtoihin, antaa omaan haasteensa aiempi siviilivirka, tai vakanssi, mikä oli ennen kansanedustajaksi pääsyä. Jos vaihtovalintaa tekevällä on vankkaa kokemusta käytännön elämässä kymmeniltä vuosilta, niin heillä yleensä ilmenee nuorempia enemmän tervettä talonpoikaisjärkeä ja suhteellisuuden tajua. Hallituksemme on päätöksillään osoittanut, että arjen elämässä koettua käytännön viisautta näyttää nuoremmilta todella puuttuvan paljon. Valta, oman edun tavoitteluineen on mennyt kaiken edelle.