– Kalevi Riikonen 28.2.2023 –
Olemme olleet Suomen historian kaikkein erikoisemmassa lyhyessä rauhan ajanjaksossa, jossa mikään aiemmin tiedossa oleva, tai ennakoitava tavanomainen arvomaailma ei enää näytä toimivan. Kansalaiset ovat olleet HYVIN ihmeissään kaikesta siitä mitä päätöksiä HEITÄ KUULEMATTA tehdään. Nämä viimeiset kolme vuotta ovat olleet kaikkialla tällä planeetalla tavattoman haasteellisia. Erityisesti energinen paine on korostunut viimeisten kahden vuoden aikana. Olemme saaneet nähdä monenmoista uutista enimmäkseen tiettyjen tarkoitusten, sekä yksipuolisten tavoitteiden luomiseen ja niiden toteuttamiseen, vastoin kansan enemmistön tahtoa. Jopa Suomen valtiollinen perustuslakimme on hallinnon toimesta monta kertaa ylpeästi ohitettu ja ylikävelty. Ennen saattoi pääpiirteittäin luottaa julkiseen ja virallisena pidettyyn uutisointiin yleislinjan tasoilla.
Niillä yksilöillä, joiden sisäinen sieluyhteys toimii persoonasta sieluunsa, ovat olleet eri tavoin ihmeissään kaikesta siitä TODELLISUUDEN kuvasta, mitä valtamedia on pääpiirteittäin pyrkinyt viestittämään. Yksiökohtaiset, sekä henkisemmät oivallukset ovat useammilla olleet TÄYSIN VASTAKKAISIA ”viralliseen” uutisoinnin sisältöön nähden. Kärjistyneemmillään nämä uutisiksi kutsutut tarkoitushakuiset viestintäyritykset ovat olleet jo niin yhdensuuntaisia tiettyjen länsivaltojen sotilaallisten valtapyrkimysten lisäämiseen, valtioiden hallitsemiseen ja alistamisen ylläpitämiseen eri puolilla planeettaa. Maamme johdosta alkaen, Suomeakin ovat salaa ja vielä kaiken lisäksi kaikessa hiljaisuudessa vieneet kansalaisten arvomaailman enemmistön ymmärryksen vastaisesti, vastakkainasetteluun idän ja lännen valtioita vastaan. Pahin mahdollinen vehkeily rauhaa kunnioittavaa kansalaisten enemmistöä kohtaan on länsiliittoutumaan kytkeminen itsevaltiasmaisesti, ILMAN KANSAN ÄÄNESTYSMAHDOLLISUUTTA.
Kun nyt ovat vaalit eduskunnan osalta tulossa, niin monet kansalaiset saattavat vieläkin kuvitella sitä, että heidän äänensä merkitsee yleisissä päätöksissä jotakin. Vallassa olevilla suuremmilla puolueilla on tietynlaiset omat tavoitteelliset ohjelmansa, joilla ne ovat vuosikymmeniä pitäneet valtiohallintaa itsellään. Pieniä puolueita tulee ja menee. Näitä on ollut ja ilmeisesti sama suunta näyttää jatkuvan edelleen. Monien vaalien päämäärät pienillä puolueilla voivat olla usein hyvin saman suuntaisia ja sisällöltään tavoitteellisen yhteneviä. Voisi jopa päätellä, että miksi yrittää niin montaa pientä puolueiden kentän toimintaa ylläpitävää yhtäaikaista tavoitetta samalla kertaa, sillä tämä vain hajoittaa yhteisiin KORJAAVIIN TAVOITTEISIIN kohdennettujen äänien kertymää.
Yleinen tyytymättömyys myös eduskuntaan päässeiden kansanedustajien keskinäisessä toiminnassa, suhteessa omaan arvomaailmaansa, näyttää lisänneen mielenkiintoisia yli puoluerajojen siirtymisiä loikkauksineen, sekä variaatioineen. Ne vähäiset perustason äänestäjät, jotka edelleen luottavat vaalien rehellisyyteen, sekä siihen puolueeseen, jolle ovat antaneet äänensä, saattavat ihmetellä kansanedustajien siirtymisiä puolueesta toiseen. Loikkausten syynä saattaa olla edustamansa puolueen ohjelman poikkeavuus kansanedustajan omaan tavoitteelliseen elämään. Yksilön ja puolueen arvomaailmat ovat saattaneet jossakin tapauksessa mennä niin pahasti ristiin, että kunnioittaessaan OMAA rehellisyyttään, ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vaihtaa puoluetta lähemmäksi kokemaansa todellisempaa ja MUUTTUNUTTA maailmankuvaa.
Riippuen siitä, minkä tasoinen sielukehitysaste (asteikolla 1–13) valintaa tekevällä yksilöminuudella on ja mistä arvovalta asioiden syystä hän joutuu valinnan ”jaakobinpainissa” tekemään, joutuu sekä omien että uusien suuntienedustajien paineeseen. Tuskin kukaan aidossa tarkoituksessa edustajaehdokkaaksi lähtenyt kovin kevyin perustein hylkää entisen puolueensa ja tekee joko aivan uuden tiimin, tai sitten siirtyy johonkin jo valmiina olevaan sopivampaan arvojen ryhmään. Kaikkiin valintojen vaihtoehtoihin, antaa omaan haasteensa aiempi siviilivirka, tai vakanssi, mikä oli ennen kansanedustajaksi pääsyä. Jos vaihtovalintaa tekevällä on vankkaa kokemusta käytännön elämässä kymmeniltä vuosilta, niin heillä yleensä ilmenee nuorempia enemmän tervettä talonpoikaisjärkeä ja suhteellisuuden tajua. Hallituksemme on päätöksillään osoittanut, että arjen elämässä koettua käytännön viisautta näyttää nuoremmilta todella puuttuvan paljon. Valta, oman edun tavoitteluineen on mennyt kaiken edelle.
Äänestäjien näkökulmasta haasteellista edustajan valintaa aiheuttaa myös oman suosikkiehdokkaan ja hänen edustamansa puolueen katsantokannan tavoitteeltaan hyvinkin erilaiset arvo-ohjelmat. Kun vastakkain joutuu arvottamaan yleisesti hyödynnetyn puolueiden sisäisten ohjelmien tavoitteet toteutukseen, suhteessa valittavissa olevan ehdokkaan omaan osaamiseen, arvomaailmoineen, niin silloin tulee hyvin paljon ristiriitaa ja epävarmuutta siitä, että kelle enää voisi luottamuksellisesti antaa äänensä. Mielenkiintoa lisää myös sellainen valintojen vaihtoehtojen runsaus, että kahdessa, jopa kolmessa eri puolueessa ja/tai pienpuolueessa on toiminnaltaan kyvykkäitä henkilöitä, niin kelle heistä sitten osaisi antaa oman äänensä.
Oman mielipide-energiaa ohjaavan vaikutuksensa saavat aikaan ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden erilaiset vaalikoneet. Näiden ohjelmien sisältämät kysymykset saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Itseasiassa niillä kysymyksillähän jopa tarkoituksella OHJATAAN demokratian vastaisesti kulissien takaa, tarkoituksella ja huomaamattomasti. Oma kokemukseni on v. 2019, jolloin olin IPU:n listalla, Kristallipuolueen sitoutumattomana eduskuntavaalien ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä numerolla 457. Vertailin ja testailin toisiinsa erilaisia vaalikoneista tulleita tuloksia omasta ja toisten ehdokkaiden antamista tavoitearvoista. Tulin vääjäämättä sellaiseen päätelmään, että laadituilla kysymyksillä ilmiselvästi ohjataan äänestäjien ajatuksia. Laaditut kysymykset voivat TARKOITUKSELLA vahvistaa, tai heikentää valittavissa olevia, sillä erää vahvasti julkisia arvojen linjoja. Nyt esim. Suomen sitoutumattomuus Natoon, terveydenhuollon toimivuus, jopa suoranaiset aseavustukset sotiviin maihin, jne…
Menneiden vaalien äänestystulosten kirjaamisessa on ollut melkoisia epätarkkuuksia ja sitä samaa suuntaa voidaan päätellä jatkossakin. Tällainen voi jatkua myös näiden kevään vaalien tuloslaskennassa, suhteessa äänten kirjaamiseen ja puoluekohtaiseen jakamiseen. Jopa MOT TV – ohjelma on käsitellyt teemaa salaperäisesti kadonneista äänistä. Erilaisten tietolähteiden mukaan Suomessa on käytössä samantyyppinen äänten tallentamisohjelman rakennejärjestelmä, mikä on ollut myös USA:n monissa vaaleissa. Vaikka annetut äänet laskettaisiin oikein ja ne kirjattaisiin koneelle mahdollisimman huolellisesti, niin kuka voi taata, että se mitä tietojärjestelmä ohjelmallaan tekee, kohdentaa ne äänet juuri niille ehdokkaille ja puolueelle, jota asianomainen on tahtonut tukea.
Outoa on sekin seikka, että jo ennen virallisia äänestyspäiviä saatetaan etukäteen tietää muutaman kymmenyksen tarkkuudella, kuinka paljon kukin suuremmista puolueista tulee saamaan ääniä. Tässä vaiheessa tulee vähintäänkin ajatelleeksi sitä, mitä äänten tallennusohjelma tekee sisällölle ja kuinka se kohdentaa annettujen ehdokkaiden yksilöäänet, suhteessa puolueiden saamiin kokonaisääniin. Sanonta, sillä ei ole väliä mitä kansa äänestää, mutta sillä on, miten ne kirjataan, saattaa olla liiankin karmeasti totta. Jos käytössämme OLISI mahdollisuus tarkistaa annettu ääni pankkitunnuksellamme, kirjaamisineen, niin väärinkäytöksen epäilyt vähenisivät perusteellisesti. Saattaisi silloin kyllä puoluejaotkin vallassa olevien kohdalla pyllähtää kuperkeikkaa oikein kunnolla…
